Ei ole mukavaa tapella, ainakaan aamusta ja koulumatkalla. Ei ole mukavaa saada itkukohtuas, joka ei lopu, vaikka kuinka yrittäisi. Yritin olla vahva, miettiä vahvuutta, tuntea sen, mutta täytyy kohdata totuus: olen heikko, kun kyse on sinusta. Ei ole mukavaa mennä koko luokan, vilkaista opettajaa joka katsoo sinua kysyvästi ja karata sermin taakse, koska et pysty estämään kyyneliäsi. Onneksi opettajamme on ymmärtäväinen, ja päästi minut kotiin.
Ei ole myöskään hauskaa tiputtaa kännykkäänsä vessanpönttöön, ja nähdä, kuinka näyttö sammuu hiljalleen mustaksi. Siinä tilanteessa olisin voinut kuolla. Toisaalta se on kivaa, että saan nyt pitkään kaipaamani uuden puhelimen hieman rikkinäisen ja sekoilevan tilalle.
En halua pelätä. En halua olla ahdistunut. En halua olla varuillani, miettiä, jos katoatkin elämästäni. Tai joku tärkeä katoaa elämästäni. En halua jäsennellä ajatuksiani uudestaan, en halua kohdata mitään surullista. En halua rakentaa elämääni uudestaan, sillä pidän siitä tällaisenä. En halua enempää draamaa, vähempikin riittäisi. En halua toista kumppania, en halua menettää yhtäkään ystävää, joista olen niin huono pitämään kiinni.
Minä haluan olla nyt onnellinen. Ja se ei onnistu, jos sinä et puhu minulle.
Veera
























