30. maaliskuuta 2014

Tre böcker

KIRJAT2

Hélène Dujardin - Plate to Pixel
Aivan mahtava valokuvauskirja ruokakuvauksesta kiinnostuneille. Pääosassa eivät ole varusteet, millä saat upeita kuvia (lukuunottamatta varjostimia ja pintoja, joilta valoa voi ohjata) vaan enemmänkin tekniikan ymmärtäminen ja asettelun sekä valon tärkeys. 

Paulo Coelho - Alkemisti
Odotukset olivat hyvinkin korkealla tämän kirjan suhteen, ja alussa ehdin jo pelästyä, kun uskonnollisuus oli aika paljon kirjassa läsnä. Lopulta se ei häirinnyt yhtään, vaan kirja oli oivaltava. Sopivasti mystinen tarina, joten tykkäsin, vaikka ei ylittänytkään odotuksiani. Tätä on hehkutettu aika paljon, varsinkin protupiireissä, joten odotin jotain järjettömän upeaa. Kirja oli suloinen, symppis ja opetti ehkä jotain elämästä. 

John Green - The Fault in our Stars
Jos edellisestä kirjasta oli kovat odotukset, tästä oli vielä korkeammat. Tätä on hehkutettu joka paikassa, erityisesti tumblrissa sekä suomalaisten lukijoiden keskuudessa, jotka lukevat englanniksi. Tämä taisi olla ensimmäinen kaunokirjallinen kirjani englanniksi, ja hyvin sujui, vaikkakin seassa olikin muutama sivistyssana. Tämä täytti kaikki odotukset ja ylitti ne, sillä kirja sai niin nauramaan kuin itkemään. Suosittelen kaikkien lukemaan tämä englanniksi, suomennos on kuulemma hieman tönkkö. Hehkutus ja hypetys, aivan upea teos!

Veera

22. maaliskuuta 2014

Mitkä oppilaan oikeudet?

Otetaanko teidän koulusta teiltä vastaan kurssipalautetta? Otetaanko sitä vakavasti? Kenelle se suunnataan?

Meidän yleissivistäviä aineita opettavat opettajat pyytävät aina kurssipalautetta. Ammattaineiden opettajat eivät niinkään. Ison osan ei edes tarvitse, sillä ne on opettajina ihan mahtavia. Kuitenkin palaute on hyvin tärkeää myös opettajalle, eikä pelkästään oppilaalle.

Mutta mitäs sitten, kun opettaja ei ota palautetta vastaan ja kaikki jatkuu samalla tavalla eteenpäin? Jännitteet kasvavat, varsinkin jos opettaja käyttäytyy muutenkin väärin. Kaikki saattaa räjähtää millä hetkellä hyvänsä käsiin, ja motivaatio kouluun laskee. Seuraavaksi palautetta annetaan ja apua haetaan opolta.

Opo kuuntelee ja lukee kirjoittamamme kirjeen läpi, ja lupaa lähettää sen koulutuspäällikölle, opettajan pomolle. Koulutuspäällikkö tulee käymään, mutta juttelemme vain opetussuunnitelmasta, ja asia jää siihen. 

Tämän jälkeen koetetaan vain pärjätä. Meno tuntuu menevän vain pahemmaksi, ja oppilaat eivät jaksa enää. Silti puserretaan vain eteenpäin. Osa tuntee olonsa hyvinkin ahdistuneeksi, ja aamulla sängystä nouseminen tuntuu kovin vaikealta ja koulun jälkeen bussiin nukahtaa pakollakin. Minä kuulun näihin. Luokasta kaksi päätyivät jo psykologin vastaanotolle. 

Mielestäni oppilaana minulla on oikeus saada kunnollista opetusta. Sellaista opetusta, joka kannustaa oppimaan uutta. Sellaiseen opetukseen tarvitaan myös tukea, muuten oppilaat tuntevat olonsa vain huonoiksi. Koen myös oikeutenani saada opetusta, joka sopii ammattikouluun: me emme halua oppia kalvosulkeisilla tai pelkältä puhuvalta ihmiseltä. Tarvitsemme tekemistä, joka haastaa meidät. Käsillä tekeminen on se meidän juttu.

Opettajamme on kova päästämään kamalia asioita suustaan. Ulkopaikkakuntalaisten tulisi opiskella omalla paikkakunnallaan, vaikka tällaistä tutkintoa ei ole muilla paikkakunnilla. Ristiriitaiset ohjeet, jolloin kun teet jonkun saamasi ohjeen mukaan, se on ehdottomasti väärin. Myöskin kaikenlainen omatoimisuus on aina jotenkin väärin, mutta on myös sekin, jos et tee mitään. Virheistä kerrotaan yleisesti ohjetunnilla kovinkin ilkeään sävyyn. "Älkää vain tehkö niin kuin tämä viime viikon ryhmä." Moni kokee olevansa osaamaton. Olen myös onnistunut joutumaan opettajan silmätikuksi, koska en siedä ihmisiä, jotka tallovat heikompia allensa ja ovat ilkeitä. Omaan myöskin omia mielipiteitä, ja olenkin niitä suulas kertomaan. Esimerkiksi opettajan mielestä oli aivan väärin, kun mielestäni on noloa vasta viikkoa ennen kirjoittamaan työssäoppisopimuksen työpaikalle. 

En vain enää tiedä, kenelle kertoisin ja valittaisin. Odotan kauhulla maanantainta, sillä opettajamme piti yksilöllisiä arviointikeskusteluja. Mutta mihin sitten pitää valittaa, kun motivaatioa katoaa, kouluun meno pelottaa ja opettaja on kuin koulukiusaaja?

Veera

20. maaliskuuta 2014

Huomenna mä tiedän liikaa


NEWDRESS
MAGICALMOON'

Kuu näyttää kirkkaammalta kuin aikaisemmin ja ohikiitävät pilvet kietovat kirkkaan pisteen syleilyynsä. Ulkona on kylmä, kirpakka tuuli puhaltaa kasvoille. Päivällä aurinko tervehtii meitä, mutta taivas muuttuu harmaaksi ja lumihiutaleita leijailee taivaalta alaspäin. Mihin se kevät katosi, juoksiko se karkuun? En haluaisi talven syleilyyn takaisin, vaan haluaisin kesän. Mutta koska en haluaisi että olisi kesä ja ennen kaikkea lämmin? Väsymys valtaa vain aivot ja kehon, jolloin apaattisuus näkyy jo päälle päin. 

Veera

16. maaliskuuta 2014

Get ready with me


Tällaist videota perjantain kuvailulta. Asu vaihtu lopuksi topista farkkupaidaksi ja villapaidaksi tuon hupparin ja farkkuliivin alle, kun olin kevarilla liikkeessä. Pahoittelen kakkaa laatua kuvassa, en oikein tiedä mitä tapahtui mun video-ohjelmassa, se kaatui neljää kertaa tänkin editoinnin aikana enkä vieläkään oo ihan sinut sen kanssa. En saa tota tekstiä häivytettyä joten se vain katoaa ja tuntuu et tökkii jotenkin kauheesti. Nojaa. Biisit on kuitenkin ihan parhautta.

Veera 

10. maaliskuuta 2014

Käyn hitaalla kuin kilpikonna


FLANEL
SKIRTY
NEWJEANS

Maaliskuu on lähtenyt hyvin hitaasti käyntiin, vaikka ulkonakin lämpötila lähentelee kymmentä plussan puolella ja aurinko paistaa. Hymy on kyllä herkemmässä, mutta blogin puolella ja kouluinnon puolella on hieman hiljaisempaa. En oo käynyt koneella edes lukemassa muiden blogeja, vaan oon tyynesti yrittänyt keskittyä kouluhommiin huonolla menestyksellä. Vasta tänään sain aikaiseksi asioita, ja nyt en taas jaksaisi. 

Innoissani lähdin viime perjantaina kiertämään kirppiksiä, jotta voisin palata blogin puolelle upean kirpputori hamstraus - postauksen kanssa. Lopulta jaksoin käydä Radiokirppiksellä, Indiskassa, UFFilla ja Bronxissa ja ostin tavaraa vain kahdesta paikasta. Vikan kuvan perus vaaleat farkut, jotka olivat täydellisen pituiset ja maksoivat vaivaiset 4 euroa kuntoonsa nähden, mekon sekä mahtavan repun! Niistä  lisää varmaankin myöhemmin. 

Kameraakaan en ole jaksanut raahata mukana, vaikka välillä olisi intoa kuvailla Tampereen kaupunkia kokeillen niitä vinkkejä, mitä sain valokuvausoppaasta. Kyllä mä joku päivä vielä teen sen! 

Muutamia superkivoja ilmoitusasioita. Sain tietää, että mut on tosiaan jo oikeasti valittu syksyn Hollannin vaihtoon! Eli syksyllä adjö Suomi ja hey Amersfoort! Oon myös hakemassa Ruisrockkiin vapaaehtoistyöläiseksi, ja jos en saa kesätöitä, lähden  Protulle kokkaamaan. Muuten, kaikki tämän vuoden riparikävijät ja ne jotka eivät ole vielä ilmoittautuneet millekään leirille, menkää Protulle! Prometheus-leireillä on vielä vaikka kuinka tilaa, että ilmoittautumaan yhteen elämäsi upeimpaan kokemukseen! 

Veera