29. syyskuuta 2014

Belgium - Bryssels

WINDOW

Perjantaina lähdettiin parin tytön kanssa kohti Brysseliä aikaisin aamulla, sillä junamatka kesti 3 tuntia Amersfoortista sinne. Meitä odotti Brysselissä jo pojat ja yksi tyttö, joka jäisi meidän kanssa vielä toiseksi yöksi. Ensimmäisenä suunnattiin kohti ruokapaikkoja, tosin kierreltiin ja kaarreltiin aimo tovi ennen kuin löytyi kaikille sopiva, ihanan näköinen paikka. Bia Mara on fish & chipseihin erikoistunut (myös broileri- ja kasvisvaihtoehto) ruokapaikka, joka näytti olevan kaikkien suosiossa, niin paikallisten kuin turistienkin. Sisustus oli aivan mahtava, juuri mun tyylinen ja paikassa oli kiva fiilinki, vähän samanlainen kuin Tampereen Neljässä vuodenajassa. Oli kyllä maittavat fish & chipsit, vaikka en tykännytkään kolmen euron roseviinistä. 13 eurolla sait täyttävän annoksen ja reilun lasin viiniä. Brysseli oli kyllä kalliimman oloinen kuin Hollanti ylipäätänsä, mutta löytyi sieltäkin näitä hyviä paikkoja. 

On Friday we left Amersfoort for Brussels with two other girls early in the morning: the train journey took 3 hours. There were a group of us waiting already in Brussels (they were there Thursday-Friday night) and one girl of them would stay with us. First things first, we went ahead and searched place to eat. We strolled around for quite a bit, until we found this small, lovely looking place called Bia Mara. It's a fish & chips -restaurant (you also get chicken or veggie version), which looked like popular place among the locals and tourists. I loved the decor and Bia Mara is just my kind of place to eat lunch. For 13 euros I got good portion of fish and chips and a fair glass of wine. I enjoyed my dish, even though I didn't like the rose wine. Brussels seems to be little more expensive when it comes to food compared to the Netherlands. 

CATHEDRAL

Pyörittiin sitten lisää kaduilla ja tutkittiin, kunnes sitten päätettiin suunnata hotellille. Siinä kohtaa meitä odottikin yllätys: hotelli oli täysin Bia Maraa vastapäätä ja meidän huoneen sisäänkäynti oli Bia Maran oviaukossa. Yövyttiin siis hotelli Saint Nicolaksessa, joka varattiin bookingin kautta hintaan 180 euroa neljältä hengeltä. Ja ai, että se meidän hotellihuone! Oli kyllä ihanaa luksusta tähän mökkiarkeen, kun oli oikein pehmeä sänky (vaikka mun oli vuodesohva) ja kaikkialla oli oikeasti puhdasta ja lattialla tai seinissä ei ollut hämähäkkejä tai muita öttimöttiäisiä. Parasta huoneessa kuitenkin taisi olla meidän avautuva ikkuna, jonka reunalle pääsi oikeasti istumaan, kuten ekasta kuvasta näkyy. Sellaiseen voisin tottua, vaikkakin pitäisin ikkunan kiinni, pelkuri kun olen. Mutta kasaisin ikkunan eteen tyynyjä ja söisin siinä joka aamu aamupalaa kirjan kera. Oi, kuinka eurooppalaista! 

We strolled the streets a little bit more, and then we decided to head over to the hotel. We were surprised: our hotel were straight across the Bia Mara and our room entrance was in the same door as Bia Mara's entrance. We stayed the at hotel Saint Nicolas which we booked via booking.com and we payed 180 euroa (4 people). And I loved the hotel room, what a luxury compared to this cottage life at Amersfoort in the middle of the forest. I had lovely soft bed, everywhere was clean and tidy and there were no spiders and bugs running around.The best thing of our room was definitely the window thingy: you could open it and sit on edge of the window (as you can see on the first photo). I could get used to it, even though I would keep it closed (I'm a wussy) and stack pillows in front of the window. There would be splendid place to spend those slow mornings with breakfast and book. Oh, so European!

GRANDPLACE

Illasta pyörittiin kaupungilla ja käytiin katsomassa Manneken Pis'iä, joka oli jotenkin vähän hankala löytää ja enkä nyt tiedä oliko se sen kävelyn arvoinen patsas. Hauska juttu, mutta olihan se patsas pieni. Sen jälkeen taidettiin alkaa mennä ison kiertomutkan kautta kohti rautatieasemaa, tarkoituksenamme saattaa meidän yllätysvieras junaan. Yksi ryhmäläisistä siis vain ilmestyi Brysseliin. Noh, rautatieasemalla ei odottanut mikään kiva uutinen: viimeinen juna oli lähtenyt jo yhdeksältä ja yllätysvieras ei pääsisi nyt kotiin. Eli kannattaa tarkkaan katsoa, miten rajojen yli menevät junat kulkevat, ettei käy huonosti ja joudu nukkumaan rautatieasemalla. Yritettiin meinaa etsiä vapaata hotellihuonetta, mutta se oli hieman vaikeaa: a) yllätysvieras oli alaikäinen b) eikä passia mukana c) hotellin piti olla keskustassa d) ne oli täynnä. Joten päädyttiin ottamaan riskillä se meidän hotellihuoneeseen nukkumaan, ja saatiinkin se sitten halvemmalla. Hyvin mahduttiin sitten nukkumaan, kun yksi sänky laitettiin kirjaimellisesti puoliksi: patja lattialle ja yllätysvieras halusi nukkua jousilla. 

Aamusta sitten suunnattiin ihanan hotelliaamiaisen jälkeen (oi kun näitä asioita osaa nyt arvostaa enemmän, vaikka oon kyllä ennenkin rakastanut kaikkia buffetaamiaisia) kohti Brysselin kuuluista katedraalia. Tämä kyseinen kirkko oli kyllä upean näköinen sisältä, mutta toisaalta jonkinlainen opastettu touri olisi ollut mahtava: itse kun en ainakaan tiedä mitään Raamatusta jne, joten lasimaalausten tulkitsiminen oli hieman vaivalloista enkä oikeastaan edes yrittänyt. Suosittelen käymään kurkistamassa, ainakin jos on käynyt vain Suomessa kirkoissa. On aika lailla erilainen. 

In the evening we strolled around a little bit more in the downtown and little bit outside also. We saw the Manneken Pis, which we could not find at the beginning, but now I can say that I have seen it! It's a tiny statue in the corner. After that we headed to the railway station, and our goal was to escort our surprise guest (one of group just appeared in Brussels) to his train. But there was unpleasant news waiting us: the last train left 9 o'clock. So, tip for you if you are travelling in Europe by train: check the train schedules well, so you don't have to sleep in the railway station. We tried to find him a hotel for the night, which was rather difficult: he was under-aged, had no passport, it was almost night and all the hotels in the downtown were booked full. At the end, we took him to our hotel room. 

In the morning after a lovely buffet breakfast (it's funny how you appreciate more these kinds of things now, not that I hadn't always loved buffet breakfasts) we headed to the Cathedral of St. Michael and St. Gudula. I adore those old, big churches and this was no exception. A guided tour would be nice in here, at least if you don't anything about the Bible like I do. 

CHOCOLATE

Kierreltiin myös paljon suklaakauppoja, ovathan ne tärkeitä kun Belgiassa ollaan! Suomalaiset ovat ehkä kuulleet Godivasta, jota myydään Suomessakin. Mutta Belgiasta niitä suklaamerkkejä ja kauppoja sitten löytyi vaikka muille jakaa! Osan hinnat olivat jossain pilvissä, mutta löydettiin yksi ihana paikka todella läheltä rautatieasemaa. L' art du chocolat-merkin kauppa on aika pieni, mutta täynnä tarjouksia eikä konvehtien kilohintakaan pyöri ihan pilvissä. Leonidaksella taisi olla halvemmat kilohinnat, mutta päätettiin ostaa mieluummin noita, kun Leonidaksen konvehteja saa ihan Hollannistakin. Käytettiin sitten neljään pekkaan 50 euroa tuonne L' art du chocolat-kauppaan ja saatiin vielä kaksi rasiaa tryffeleitä sen takia ilmaiseksi! Itse ostin kolmea erilaista käsintehtyä suklaalevyä palaset ja 250 gramman rasian konvehteja. 

Totta kai Belgiassa on myös oluita, ja käytiin oluella paikassa nimeltä Little Delirium. Delirium-varjoja on joka puolella, mutta kannattaa etsiä ihan tämän niminen paikka. Pikkupaikassa on 30 olutta pelkästään hanassa, joten niitä onkin siinä sitten mistä valita. Itse suosittelen Floriksen mango-olutta, jos sitä nyt olueksi voi sanoa. Brysselistä löytyy myös vielä isompi Delirium Cafe, jossa ei kyllä käyty. Meidän Belgian ja Brysselin reissu oli kyllä onnistunut: syötiin belgialaisia vohveleita, syötiin suklaata ja juotiin olutta. Kaikkea sitä mitä Belgiassa pitääkin tehdä. 

We also went to many different chocolate shops, they are important when you are in Belgium! Some of the prices are up in the clouds, but there are places where chocolates are affordable. We found one little shop near the railway station. L' art du chocolat- shop is small, but full of good deals. Leonidas has cheaper kilo prizes when it comes to hand made chocolates, but we decided to buy L' art du chocolat, because there are Leonidas shops here in the Netherlands. We four girls spend 50 euros to that chocolate shop, so we got two boxes of truffles for free! I bought three different kind of handmade chocolate bars and one 250 gram box of chocolates. 

There are also beers in Belgium, and we went for a beer in a place called Little Delirium. There Delirium-signs kind of everywhere, so watch out for the name Little Delirium. In this place there are 30 beers on tap, and more in bottles. My personal recommendation is Floris' Mango beer, if you can say it's a beer at all. In Brussels there is also a bigger Delirium, but we didn't go there. But our trip to Belgium & Brussels was a success: we ate Belgian waffles, ate Belgian chocolates and drank Belgian beer. Everything you should do in Belgium.

Veera

21. syyskuuta 2014

Rotterdam

PULUT
POLKU

Rotterdam on viehättävä suurkaupunki: luonto on suuria asia täällä, ainakin päätellen puistojen määrästä. Myös kaikennäköiset linnut tuntuivat viihtyvän kanaalien varrella. Ystävä, kenen kanssa täällä kävin, ihastui lopullisesti Rotterdamiin, enkä kyllä ihmettele. Vaikka raapaisimmekin vain pintaa, oli kaupungissa mukava kävellä ja katsella, lukuunottamatta yhtä pettymystä.

Rotterdam is charming metropolis: nature is really big part of the city, at least there is a lot of parks. Also birds seem to enjoy the canals. My friend totally fell in love with Rotterdam, but I'm not surprised. Even though we only scratched the surface, the city was nice to walk and to look at, even though there was one little disappointment. 

HAIKARA
STATUE

Päivä aloitettiin taas aikaisin, koska matka Amersfoortista Rotterdamiin kestää tunnin junalla. Junalla matkustaminen on täällä helppoa(varsinkin kun on tottunut VR:n upeisiin juniin): junat ovat harvoin myöhässä (ellei ole lunta) ja OV-chipcardilla on helppo matkustaa. Tosin lomailijoille chipcard on hyödytön hankinta, mutta jos on pidemmän aikaa Hollannissa, se kannattaa hankkia. Pääpointit meidän matkassa taisi olla käynti Bojimans Van Beuningen -museossa ja visiitti Euromastissa. Museoon kyllä kannattaa mennä: Bojimans Van Beuningenillä on upea kokoelma niin hollantilaisia taiteilijoita, kuin ulkomaalaisia. Itsehän saimme nähdä niin Rembrandtin kuin Dalinkin töitä, ja paras yllätys taisi olla se, kun astuu pieneen huoneeseen joka on täynnä vain Pablo Picasson piirrustuksia. 

The day started early, because the train travel takes an hour from Amersfoort to Rotterdam. Traveling by train is really easy here in the Netherlands (especially when you are used to shitty trains): the trains aren't late (except when there are snow) and OV-chipcard is very handy. Our main goals for the trip to Rotterdam were Bojimans van Beuningen museum and Euromast. The museum was amazing: we saw works from Rembrandt and Dali. And there was lovely surprise: a little room full of Picasso's drawings. 

KANAALIROTTERDAM
PILVENPIIRTÄJÄT

Euromastia en todellakaan suosittele. Käveltiin sen luo ihan tyytyväisinä ja jonotettiinkin kymmenisen minuuttia. Kassalla oli lappu "cards only" ja oltiin sillei okei, maksetaan sitten kortilla. Ensinnäkin Visa Electronilla maksaminen tapahtui ihan kummallisesti: korttia ei laitettu lukukoneeseen ja annettua pin-koodia, vaan kassalle josta otettiin numero ja sitten piti painaa OK:ta. Mutta eihän mikään kortti toimi näin, muutenhan sun kortti voidaan vain tyhjentää! No, kummankaan meidän kortti ei sitten todellakaan toiminut näin, eikä meidän ikäisille myönnetä luottokortteja. Kun sitten tuli ilmi, ettei päästä sisään (käteinenhän ei todellakaan käynyt siellä), niin myyjä vain pahoitteli kerran ja otti seuraavan asiakkaan. Siinä jätettiin kaksi maksavaa asiakasta ihan vain ottamatta sisään ja muutenkin todella typerän oloinen systeemi. 

I cannot recommend the Euromast. When we tried to get in and pay, Visa Electron didn't work there and they didn't accept cash. So, they have pretty stupid system there, you cannot get in unless you have credit card. 

HOUSES (2)
CUBEHOUSES

Muutenhan matka Rotterdamiin olikin sitten ihana! Rotterdam on arkkitehtuullisesti todella kiinnostava kaupunki, eikä vain pelkästään kuutiotalojen takia. Kaupungissa on ihania moderneja taloja, ja sitten vieressä saattaa olla merkittävä kirkko. Tästä tykkään kaikissa Alankomaiden kaupungeissa, missä olen käynyt: vanha ja uusi pitävät upeasti kädestä ja esimerkiksi uudet omakotitalot on rakennettu tietyllä tavalla hieman samaan tyyliin kuin vanhat. 

Käytiin muuten syömässä lounasta aivan supersöpössä pikkuleipäpaikassa. Vaikka listat olivatkin täysin hollanniksi, kannattaa kysyä, niin myyjä kyllä auttaa ystävällisesti. Ainoa moite palvelussa oli se, ettei kysytty haluammeko jotain juotavaa! Syötiin siis leivät Figarossa, jota paikallisetkin näyttivät suosivan (tosin hakivat leipänsä mukaan). Mun tonnikalaleipä goudalla ja rucolalla maksoi 4,50 € ja ystävättäreni mozzarella-kana 5,25 €, eli ei todellakaan kallista! 

Otherwise Rotterdam was lovely! Architecturally Rotterdam is fascinating, not only because of the Cube houses. There new, modern buildings right next to the old, gorgeous buildings. I really like this in all Dutch cities: the old and the new hold hands. Also the houses are built to remind of the old houses, which so cute and I adore it. 

We ate lunch in Figaro, which is cute little sandwich shop. The menus are only in Dutch, but if you ask, they will tell you. My only complain was, that they didn't ask us what we wanted to drink. My tuna sandwich with gouda and rucola cost only 4,5 euros and my friend's mozzarella & chichken sandwich cost only 5,25 euros, so it's cheap! 

Veera

16. syyskuuta 2014

The Hague

HIGHTOWER
TALLBUILDINGS

Käytiin lauantaina Den Haagissa porukalla ja matkahan alkoi sillä, että osa porukasta ei jaksanut herätä. Kun sitten päästiin perille Haagiin, ihmiset halusivat jo syömään (aamupala ei ole maittanut) ja pyörittiin hetki kaupungilla etsimässä hyvää lounaspaikkaa. Lopulta päädyttiin yhteen italialaiseen paikkaan nimeltä Uno, jossa oli kyllä todella maittavaa ruokaa! Hyvä hintataso lounaalla, paninin sai neljällä eurolla ja pitsan 6,50 eurolla. Suosittelen siis lämpimästi, jos lounasaikaan liikkuu Haagissa.

On Saturday we went to The Hague, and the journey started off kind of badly: few of the group wasn't able to wake up. When we arrived to The Hague, people wanted to go have lunch. We walked around and finally found place called Uno. Tasty italian lunch and great prices! You get a panini for four euros and a pizza for 6,50 euros. I recommend this place for lunch. 

DENHAAG

Amsterdamiin verrattuna Den Haag oikeasti näyttääkin suurkaupungilta: korkeita taloja on joka puolella ja keskusta on paljon modernimpi kuin Amsterdamissa. Jossain vaiheessa kaupunki muuttuu niin merenrantakaupungin näköiseksi, että ratikassa meillä nousi innostus kun huomattiin asia. Ratikkamatka rannalle ei ole pitkä ja maksaa kaksi euroa (oikeastaan alle) ja on todellakin sen arvoinen. Ranta kun oli aivan upea, muistutti todella paljon Santa Monicaa. Tänne olisi mahtavaa päästä kesällä!

Compared to Amsterdam, The Hague really looks like a big city: high buildings and modern city centre. At some point though the city changes completely to sea side city which I noticed in the tram. Tram journey to the beach is not long and costs you only about two euros. It is really worth it, because the beach is splendid. It reminded me of Santa Monica, it would be amazing visit this beach in summer!

SIMPUKKA
DOGGY

Den Haag on siis Alankomaiden hallintokaupunki, jossa kuningaskin tekee töitä. Kaupungissa sijaitsee myös Mauritshuis (johon emme ehtineet): museo, jossa on hollantilaisten taiteilijoiden kuuluisia teoksia, esimerkiksi "Girl with a Pearl Earring". Museon kokoelmissa on yhteensä 800 maalausta. 

The Hague is management city of the Netherlands, even the king is living and working in there. There is a museum, where I would like to go (didn't have the time on Saturday) Mauritshuis. There are 800 paintings and drawings by Dutch artist, including "Girl with a Pearl Earring".

Veera

7. syyskuuta 2014

Amsterdam

PARKINGABIKE

Käytiin päivän visiitillä Amsterdamissa keskiviikkona vähän raapaisemassa pintaa. Ensivaikutelma oli kaunis kaupunki, joka vilisee elämää ja jonka ostoskatu on upea. Damissa on myös paljon museoita, joihin haluaisin päästä (haluaisin kyllä aika moneen museoon, mutta kenetköhän saan mukaan) ja käytiin sitten keskiviikkona ryhmässä Van Gogh-museossa. Tänne kannattaa ostaa liput etukäteen, ellei halua jonottaa. Tykkäsin todella paljon, harmitti vain ettei Starry Night ole siellä. 

On Wednesday we went to Amsterdam for quick visit. First impression was a beautiful city full of life. There are good shopping opportunities and lots of museums (love museums). We visited Van Gogh-museum. I recommend to buy tickets beforehand, unless you want to wait in the line. I liked this museum a lot, although Starry Night wasn't there.  

HOUSES
LOVELYLANE

Itse olen ihan rakastunut hollantilaisiin taloihin! Niin omakotitalotkin kuin kaupunkitalot ovat aivan upeita, korkeat katot ja ihana arkkitehtuuri. Damissa näkyy paljon noita kapeita, isoikkunaisia ja monikerroksisia taloja, joiden muutto tapahtuu ulkona olevan koukun varassa. Joten sieltä sohvat ja pianot roikkuvat ja ne lasketaan alas. 

I'm in love with the Dutch houses. Big windows, high roofs, love it!

KANAALI

Itse sain Amsterdamissa päänsäryn: ajoittain haju. Myöskin jos kahvia hakee, saa etsiä paikkaa nimeltä café eikä coffee shop. Amsterdam on kyllä kiva kaupunki, sinne menen aivan varmsti uudestaankin. 

I got a headache from the smell... So avoid coffee shops, and if you want coffee search for cafés. Amsterdam is nice city, where I totally will go again.

Veera

5. syyskuuta 2014

Our school

SCHOOL

Käytiin tiistaina koululla pyörimässä ja syömässä dinneriä (koululla tarjotaan lounas ja dinner!) edulliseen 3,80 euron hintaan. Koululaiset pyörittävät hotellia, joka on siis vanha luostari. Luostari on rakennettu joskus 50-luvulla vaikka se on yritetty rakentaa niin, että se näyttäisi vanhalta. Koulu on todella nätti ja viihtyisämpi kuin meidän oma ammattikoulu. 

We went to the school on Tuesday and ate some dinner. The students run the hotel in the school, which is an old monastery. The school is really pretty and much more nicer than our own vocational school. 

SISÄPIHA

Kouluun pääsen itse vasta viimeisenä kuukautena, mutta saanpahan nähdä hotellin joululoisteessa! Hollannissa meinaa vietetään joulua 5. joulukuuta, joten kaksi joulua tänä vuonna. Itse olisin halunnut mennä kouluun aikaisemmassa vaiheessa, jotta olisi tutustunut paikallisiin paremmin. 

I'm not going to school until the last month, but I get to see the hotel in Christmas glory! They spend Christmas in the Netherlands at fifth of December, so two Christmas' for me this year. I would've like to go to the school earlier, so I would have gotten to know the locals better. 

BIKE

Haettiin myös tiistai-aamuna meille pyörät, jotka olikin sitten tällaisiä kierrätettyjä, joista yksi taisi jo hajota käsiin kokonaan. Mulla on tällainen ihana maastonvihreä pyörä, johon oon ehtinyt jo kehittää tunnesiteen. Rautatieasemalle ja koululle parkkeeraminen on yhtä kauheaa helvettiä ja pyörä pitää aina lukita kahdella lukolla.

We got also bikes at Tuesday morning and they were, well, little bit shitty. One of them already broke down completely. I have already developed a bond with this green bike. Parking at the railway station and at the school is horrible and you have always lock it with two locks. 

Veera

2. syyskuuta 2014

The amazing villa

tyttöjenmakkari

Joo, eli nyt on ensimmäinen kokonainen päivä Amersfoortissa takana. Päivän aikana on kyllä sitten suhailtu edes ja takaisin ja vielä pitäisi lähteä tutkimaan keskustaa hetkeksi. Aattelin tässä pikaisesti esitellä meidän luksusasunnon, jossa asuu siis 5 henkilöä. Kuvien oton jälkeen saatiin toinen jääkaappi ja isompi roskakori! 

Meitä on kämpässä siis kolme tyttöä ja kaksi jätkää, joten huoneet meni ihan sukupuolien mukaan ja pojat sai peilin. Tytöillä on siis tällainen upealuksusviitti josta löytyy todella paljon säilytystilaa ja hehkeät leveät sängyt. Not. Ehkä tässä neljä kuukautta elää. 

titi

Suihku ja vessa on erillisissä huoneissa ja vessassa ei ole lavuaaria. Suihkussa tuntuu elävän eläintarha aina ja eteinen on onnettoman pieni. Ikkunoita on pakko pitää melkeinpä koko ajan auki, ettei kosteus pääse valloittamaan ja etanat esiintymään. 

TERDE

Hukkasin olkkarin kuvan johonkin, mutta olkkarista pääsee upealle terassille. Kyllä täällä sen hetken päivässä oleskelee ja illalla ehkä ottaa rennosti. 

kitchen

Ja keittiössä ei ole uunia, vaan kaasuliesi ja mikro. Laskutilaa ei ole juuri ollenkaan ja välineet on mitä on. Alkukantaiset olot kunniaan!

Little house tour of our lovely house, where 5 of us live. Bugs and gross things and primitive conditions. Maybe I'll survive four months.

Veera

Casual shirt

CASUAL

Jonain päivinä ei vain jaksa hirveästi panostaa, kuten tässäkin. Simppeli paita ja mustat farkut ja vanssit ja valmis! Kylläpä hiukset näyttää niin hyvinvoivilta, huh! 

sunglasses - vintage | shirt - H&M | jeans - second hand | sneakers - Vans

Just a casual outfit. 

Veera

1. syyskuuta 2014

What did I look like before - growing up

Olen kaavaillut tätä postausta tässä jo hetken, ja nyt löysin energiaa etsiä nämä kuvat, muuttaa ne oikeaan muotoon ja ladata ne tänne. Itseäni houkuttaa myös menneisyyden muistelu, millainen olin, mitä tein ja mikä on muuttunut. Aloitetaan vuodesta 2009, joka oli ensimmäinen vuosi jonka löysin omilta välineiltäni. Toki isäni koneella olisi vieläkin upeampaa kamaa, mutta ehkä se jätetään sinne, ainakin vielä hetkeksi. Ja kun tämä postaus popsahtaa hienosti blogiin, olen jo matkalla lentokentälle ja kohti Amsterdamia!

VUOSI 2009
20072009113

Ilmeilyä kuvissa vuodesta 2009. Tämä kuva on otettu ala-asteelta pääsyn jälkeen kesällä, Sorjan kesäsiirtolassa. Voi, siellä on kyllä kasvettu. Seiskalla en ollut mitenkään erikoinen enkä erottunut joukosta mitenkään. Pukeuduin ihan tavallisiin vaatteisiin ja kuuntelin sitä musiikkia mitä toisetkin. Hiuksetkin oli tuollaiset tummanruskeat, vaikka niitäkin oli värjätty jo moneen kertaan ennen tätä (ensimmäisen kerran ykkösellä). Olin jo tällöin auttamattoman ihastunut mun nykyiseen poikaystävään. En kyllä yhtään muista tästä elämänvaiheesta mitään, erikoisempaa ei sitten varmaan tapahtunut. Muuta kuin, että menin Clasun yläasteelle ja tapasin henkilöitä, jotka tällä hetkellä ovat mun rakkaimpia ystäviä. Samalle luokalle päätyi kaksikin ala-asteen ystävää, joista toinen on vieläkin hyvä ystäväni. 

Tällöin tapeltiin paljon myös mun painosta. Ravasin ties missä testeissä ja ties millä ravitsemusterapeutilla ja suurin osa toitotti, että mulla on anoreksia. Olin, ja olen edelleen, vain hoikka ihminen. 
VUOSI 2010
181020104168
IMG_1924

Kesä on ollut mulle aina jotenkin muutosten aikaa, kun en ole koulussa. Keväällä alkoikin ahdistaa se, ettei minulla ollut erityistä henkilöllisyyttä ja tunsin tarvetta tehdä jotain radikaalia. Äitin ystävä nappasi hiukset sitten Agyness Deynin inspiroimana poikamalliin ja pää värjättiin mustaksi. Vaatekaappi lähti vaihtoon musiikkimaun muuttuessa: mustaa, mustaa ja vähän mustaa. Musta tuli aika rokkari, nimittäin en kuunnellut sitten mitään muuta kuin metallia, 80-luvun rockkia ja satunnaisesti muita bändejä. Luokkatovereille, joita en ollut nähnyt koko kesänä, oli tämä muodonmuutos aika yllätys. Toisaalta, ehkä enemmän järkyttyi isovanhemmat. Tämä vuosi oli muuttumisen aikaa meikkauksen ja laittautumisen kanssa: mietin oikeastaan paljonkin, mitä laitan päälle ja miten meikkaan. Kaikesta emomaisuudesta huolimatta en ollut mitenkään masentunut. Ensimmäinen vuosi yläasteella ei ollut todellakaan vaikeaa, vaikka äidinkielen opettaja ei pitänyt minusta sitten ollenkaan ja latinaa en oppinut yhtään. 

VUOSI 2011
IMG_0600
DSCF3067

Lyhyillä hiuksilla ei jatkettu kauaa, vaan lähdinkin sitten kasvattamaan niitä (ja sillä tiellä ollaan edelleen). Näiden kuvien välillä mulla oli myös punertavat hiukset, nekään ei tainnut pysyä muutamaa kuukautta kauempaa. Ylempi kuva on yhden tai kahden värinpoiston jälkeen, Protulla näytin tältä! Parasta ehdottomasti tässä vuodessa oli Protun käyminen. Pidin muuten jo tuolloin käsillä tekemisestä: mekko on mun itse tekemä. Tällöin oli huomattavissa mun hiusten luonnollinen tapa kihartua, kun ne oli tuossa vaiheessa vielä jossain kunnossakin... Luulin, että Protulla saamani kaverit olisivat aina mun läheisiä ystäviä (päätellen siitä itkun määrästä viimeisenä iltana) mutta oikeastaan niin ei käynyt. Haluaisin kyllä, mutta olen todella huono pitämään yhteyttä, varsinkin jos ihminen asuu eri kaupungissa. Tätä en kyllä huomannut vielä tuolloin, vaan nähtiinkin suht. usein miittien merkeissä, ja vietin ensimmäisen puistotapahtumani vuonna 2011! 

Kahdeksannelle luokalle meno ei tuntunut kummalliselta, mieltä vain kutkutti kun ei oltukaan enää niitä nuorimpia. Koulussa pärjättiin aivan yhtä hyvin. Tällöin aloitin myös siivekkäiden rajauksien piirtämistä, jota jatketaan edelleen. En itseasiassa älynnyt, että se on ollut mun perusmeikki jo monta vuotta. Tänä vuonna taisin tutustua ensimmäistä kertaa blogimaailmaan kunnolla, perustettuani kirjoitusblogini, joka on muuten edelleen olemassa. En raaski piilottaa tai poistaa sitä. Olin ahkera kirjoittaja niin tarinoiden, runojen ja ajatuksenvirran kanssa. 

VUOSI 2012
IMG_4223
TWOTONED

Tämä vuosi tuntui olevan suurta mylleryksen aikaa, ja mun identiteetin etsiminen näkyy kyllä hiusväreissä. Olin vihdoin saanut kauniin, vaalean blondin sävyn, joka sitten päättyikin siihen, kun värjäsin pääni vahingossa väärällä sävyllä. Ylin kuva onkin yksi lempikuvista itsestäni. Tosin mun koko hius oli aivan kuollut ja kuopattu, eikä edes enää kihartunut samalla tavalla ja suoristui yllättävän helposti. Seuraavan kerran, kun juurikasvu alkoi näkyä, varasin ajan kampaajalle ja värjäytin ehkä kamalimman kampauksen ikinä. Näissä kuvissa se ei näytä niin kauhealta, kuin livenä, mutta siltä ajalta kun sivuotsatukka ei ollut jo hieman ylikasvanut ja värit tasoittuneet ei ole kuvia. Juu en pitänyt. Tämä vuosi taisi olla kokeilujen aikaa, ja ysiltä päästiinkin tuolla kaamaisevalla kaksivärisellä pehkolla. Vuonna 2012 käytiin suuria väittelyitä tulevaisuuden koulutuspaikasta. Perheen ja suvun mielestä lukuaineiden 9,07 keskiarvolla olisi kuulemma pitänyt lukea ylioppilaaksi. Meidän suku on muutenkin aika korkeastikoulutettuja (esim. isä on diplomi-insinööri ja äiti sairaanhoitaja). Kaikkien aineiden ka mulla olikin 8,84, kiitos liikunnan ja käsityön. Sekä kotitalousopettajan, joka ei sitten musta pitänyt ollenkaan. 

IMG_2785
web

Lopulta hainkin sitten Tampereen ammattioppilaitokseen kokki-leipuri-kondiittoriksi, eikä mun pisteillä ollut mitenkään vaikeaa tänne päästä. Mun ei olisi välttämättä edes tarvinnut laittaa muita hakuvaihtoehtoja, mutta laitoinpa kuitenkin. Ekat viikot oli yhtä hakemista ja seikkailua, mutta lopulta sitten päästiin vauhtiin, eikä ensimmäisenä vuotena kaduttanut ollenkaan. Kouluun oli todella mukava mennä, kun opettajat olivat mahtavia, luokkatoverit mukavia ja opiskeltavat aineet hyvinkin kiinnostavia. Mut tunnettiin koulussa nutturatyttönä luokan kesken, koska mulla oli lähes aina koulussa jokin suttura päässä. Niiden ainainen sitominen ja auki ottaminen ei kuulostanut ollenkaan hyvältä, joten menin helpoimman kautta. Myös ammattikoulussa mun arvosanat pysyivät ylhäällä, ensimmäisenä vuotena mokasin aivan ensimmäisen näytön. Taisin tavoitella liian korkeita, mutta opinkin siitä. Nyt teen sen mukaan, mitä osaan varmasti. 

VUOSI 2013
hiusset

Maaliskuussa kävinkin sitten kampaajalla. Olin haaveillut punaisesta väristä niin kauan, etten enää edes muista. Poikaystävä vastusti tätä todellakin aluksi, väitti ettei pidä punaisista hiuksista. Mulla oli tällöin aivan upea väri, johon kukaan ei osannut sanoa osaa eikä arpaa. Ulkovalaistuksessa ja lämpimässä valossa väri hohti kauniisti punaisena, mutta kylmän valon edessä ne vilisivät violettia. Tällöin nähtävästi suoristin vielä hiuksiani, ja ne vielä pysyivätkin ihan ookoo suorana. Koulusta lähdettiin haikein mielin: meidän ryhmänohjaaja vaihtui syksyksi, ja mulla on kyllä vieläkin ikävä tuota ensimmäisen vuoden opettajaa. Tässä vaiheessa aloin myös löytää mun nykyisen tyylin, vaikkakin se on vielä etsinnässä. 

Keväällä yritettiin päästä luokkalaisen kanssa Taitajiin. En tiedä edelleenkään mitä kävi, mutta meidän ryhmänohjaaja etsi toverilleni toisen parin, ja minut jätettiin ulos kilpailuista kokonaan. Tämä vaivasi minua aika paljonkin, koska olisin halunnut mennä kisoihin kokeilemaan, mitä itse pystyisin tekemään. 

Tänä kesänä sain ensimmäistä kertaa kesätöitä, jäätelönmyyjänä. Vaikka työ ei lopulta ollutkaan ihan se upein työpaikka, opetti kesä minulle paljon. Niin asiakaspalvelua, kuin muita tärkeitä taitoja. Kaikkein tärkein taisi olla se, että palkkanauha tarvitsisi pyytää aina, ettei käy niin kuin minulle... 

IMG_8811

Kun alettiin sitten palata kouluun, kakkosina, meillä alkoi syksy 10 viikon työssäoppimisella. Muistelen tätä aikaa hyvinkin lämmöllä, sillä työkaverit olivat mukavia, työaika hyvä ja kehityin tuona aikana hurjasti. Työssäoppimisen suoritin siis Tampereella, ravintola Mylläreissä. Syyskuussa mentiin taas kampaajalle, tällä kertaa ideana jonkinlainen sivuotsatukka, joka kattaisi enemmän pinta-alaa otsasta. Lopputuloksena oli tämä otsatukka, joka ei viihtynyt mulla yhtään. Toisena tai kolmantena päivän heitin sen kokonaan sivuun. Tällöin myös kampaaja värjäsi hiuksiini punaisenruskeaa ja muutenkin oli kyllä huono kampaajakäynti. En suosittele Tampereen Kauneuskeskus Tuyaa kampaajan asioissa sitten ollenkaan. 

Tänäkin syksynä suoritin kouluaineet kunnialla, ja Wilmassa loisteleekin kaunis kolmosrivi (lukuunottamatta yhtä kakkosta), josta olen erittäin ylpeä. Kun työssäopista palattiin, hain ensimmäistä kertaa Hollannin vaihtoon ja meille esiteltiin uusi ryhmänohjaaja, joka on valehtelematta kauhein opettaja, jonka kanssa olen ikinä joutunut tekemisiin. Alku ei ollut paha, mutta kevättä kohden motivaatio laski ja kouluun oli entistä kauheampi mennä. 

Kirjoittaminen oli jo vähentynyt huomattavasti yläasteajoilta ja vuodesta 2011, sillä jo vuonna 2012 kirjoitusblogi alkoi käydä epäsäännölliseksi. Kun tultiin tähän vuoteen, kirjoitukset vähenivät entisestään ja rakas harrastus alkoi jäädä. Sen tilalle oli tullut valokuvaus, bloggaus ja ruoka. 

VUOSI 2014
HIUSSET (2)

Heti tammikuussa (ja itseasiassa jo joulukuussa) aloin stressaamaan koulun lisäksi myös kesätyöpaikoista, että kevään työssäoppipaikasta. En edes enää muista, moneenko työpaikkaan tein hakemuksen, mutta yhteenkään en päässyt. Työssäoppimisen suoritin Lahdelman leipomossa, josta ei kesätyöpaikkaa ihan syystä saanut. Yritys meni konkurssiin kesän aikana. Sen sijaan laitoinkin sitten Protulle sähköpostia, että tarvitsevatko vapaaehtoista apulaista jollekin leirille. Sellainen löytyi, eikä ollut se ihan sitä mitä odotin. Viikko oli paljon rankempi, mitä odotin, sillä vastaava kokki oli kanssani samanikäinen, ja lukiossa. Ohjeita jouduttiin uusimaan paljonkin leirin aikana, eikä kaikki aina mennyt putkeen. Viimeisen päivän juhlaillallisesta olen todella ylpeä, se me suoritettiin hyvin. 

Keväällä sain myös tietää, että olen ihan oikeasti lähdössä nyt syksyllä Hollantiin 14 muun opiskelijan kanssa! Tämä vuosi on ollut todella ihana vuosi tähän mennessä: alan tietää jo jotain siitä kuka olen ja ulkoinen identiteetti on jo aikalailla löytynyt. Bloggaamisesta on tullut todella tärkeä harrastus tämän vuoden aikana, varsinkin, kun olen saanut aikaseksi kirjoitettua näitä pidempiä postauksia. Tämän vuoden aikana, musta on kasvanut melkein nuori aikuinen! Vaikka aikuinen en tule olemaan vielä pitkään aikaan.

Lisäsin harrastuksiini taas lukemisen kunnolla (jee!) ja yritin kirjoittaa kesällä. Sainkin jotain aikaiseksi, mutta tarvitsen vain vielä lisää harjoitusta. Harjoitus vaan taitaa jäädä ensi vuoteen, Hollannissa kun kuulemma voi olla aika kiire. 

Piditkö tästä ylipitkästä, informatiivisesta postauksesta? Minua houkuttaisi ajatus tehdä hieman samanlainen mun ja poikaystävän suhteesta, joka ei nyt ole ihan se simppelein juttu maanpäällä. Kuin myös mun tyylin kehittymisestä tarkemmin, tosin sen väsäisin varmaankin useassa osassa. Itseään ja menneisyyttään on aina hauska tutkiskella. 

Veera