31. joulukuuta 2014

YEAR 2014

tammikuu

Asetin itselleni tammikuun alussa lukemishaasteen: lue enemmän. Olen onnistunut siinä mahtavasti ja liittynyt Goodreadsiin. Nappasin tässä kuussa kuvan, joka on edelleenkin yksi mun lempivalokuvistani. Uskalsin blogissa tuoda esille omia ongelmiani. Tammikuu oli peruskoulunkäyntiä, ei mitään kummallista.

helmikuu

Sain filmikamerani, ja nyt sillä on kuvattukin jo melkein 3 rullaa kuvia. Käytiin Helsingissä katsomassa All Time Low'ta kaverin kanssa (oi että, haluan uudestaan). Aloin stressaamaan kesätöistä. Helmikuussa myös sain luettua Taru Sormusten Herrasta loppuun. Valokuvasin paljon.

maaliskuu

Luin Fault in Our Starsin, ja kärvistelin koulussa. Oltiin jo melkein onnellisia, kun lukuvuosi kääntyi kevään puolelle, mutta jaksaminen alkoi loppua. Tämän takia myös blogi hiljeni. 

huhtikuu

Innostuin keväästä! Mietin myös mistä mun vaatteet on kotoisin ja aloin uudestaan löytää inspiraatiota oikeasti pukeutumiseen. Elämä alkoi hymyillä uudestaan. 

toukokuu

Vappu, jeejee. Ei ollut huikeaa, mutta ihan hauskaa. Toukokuussa kävin ensimmäisessä valmennuksessa mun vaihtojaksoa varten. Karkasin kesälaitumille pari päivää etuajassa ja perinteen mukaisesti matkustettiin perheen kanssa Vuokattiin. 

kesäkuu

Aloin siirtymään kohti luonnonkosmetiikkaa ja eläinkokeetonta kosmetiikkaa. Juhannusta vietettiin hieman lannistuneena kaupungissa ja sateessa. Kesäkuussa myös sain ensimmäistä kertaa viisi päivää kestävän päänsäryn, jonka takia sitten lopulta päädyttiinkin lääkäriin ja todettiin hyvin jumissa olevat olkapäät (ja sitä ne ovat kyllä edelleenkin). Loin uuden Lookbookin tässä kuussa ja hyvin mennään sillä tiellä. 

heinäkuu

Ihanaa kesää, mökkeilyä ja aikaa pelleillä hiusten ja asujen kanssa. Kirjoittelin meikittömyydestä ja voihan, miten mun naama on noin kauniissa kunnossa! Hollannin reisulla oli todellakin yksi negatiivinen vaikutus: mun naama vain alkoi kukkia ja kukkia, enkä ole vielä päässyt niistä eroon. Valaisin itseäni Syötäväksi kasvatetuilla ja sitten matkustettiin äidin ja mummun kanssa Tallinnaan. 

elokuu

Sain ensimmäisen rullan filmikuvia kehityksestä. Kävin roadtripillä Turun Saariston rengastiellä. Elokuussa alkoi kunnollinen valmennus vaihtojaksoa varten. Elokuun kruunasi Protun puistotapahtuma. Kannustin ihmisiä hyvään itsetuntoon ja tuskailin pakkaamista. 

syyskuu

Tällöin sitten oltiinkin jo toisessa maassa, edessä neljä kuukautta! Kävin Amsterdamissa, Haagissa, Rotterdamissa sekä Brysselissä. Paljon matkustamista ja sopeutumista töihin. Mielenkiintoista elämistä. 

lokakuu


Elämä alkoi muuttua "normaaliksi" ja Hollantiin alkoi pikkuhiljaa jo sopeutua. Töissä meni loistavasti! Kävin Utrechtissa. 

marraskuu

Kävin Dortmundissa, Antwerpenissä ja uudestaan Haagissa. Eikä todellakaan saa unohtaa aivan ihanaa Pariisin reissua! Matkustuspostauksia pystyy lukemaan "matkustus"-tagin alta.  Kävin myös Amsterdamissa. Aloitettiin koulun käynti, sen jälkeen kun olin saanut hienot arvostelut töistä. 

joulukuu

Alettiin jo innostua Suomeen lähdöstä ja sain koulusta upeat arvostelut. Joulua vietin perheen kanssa, ja vielä oli luntakin! Täytin 18, eikä elämä nyt olekaan niin ihmeellistä kuin ajattelin. Saan ostaa tähtisadetikkuja!

Sorry, this one is only in Finnish: just talking about my year 2014. 


Veera

30. joulukuuta 2014

Winter day

Winterday
Winterday2

Tämä oli kylmin päivä tähän asti, ja minä vedin päälle hameen! Oikeesti, kuinka mahtavaa kun on taas koko vaatekaappi käytettävissä. Paita on Nellyltä, hame on Seppälästä ja kengät Dr. Martensit.

This was the coldest day yet and I decided to wear a skirt! It's really amazing to have my whole wardrobe for use again. The shirt is from Nelly, skirt from Seppälä and shoes are Dr. Martens. 

Veera

29. joulukuuta 2014

All those books!

books1

John Irving - Ystäväni Owen Meany (A Prayer for Owen Meany)

Owen Meany on omituinen poika, joka uskoo saaneensa Jumalalta tehtävän, ja elää jokapäiväistä elämäänsä valmistautuen tähän tehtävään. Kertoja on Meanyn paras ystävä, joka lopulta joutuu itsekin mukaan Owen Meanyn suureen elämäntehtävään.

Tästä en kyllä pitänyt. Ensimmäisenä häiritsi Owen Meanyn vuorosanojen kirjoitusasu, johon kyllä turtui 600 sivun aikana. Tarina oli sinällään mielenkiintoinen, kun se pääsi alkuun jossain vaiheessa (hyvin myöhäisessä vaiheessa omasta mielestäni), mutta jotenkin jouduin aina pakottamaan itseni tämän kirjan ääreen, jonka takia tämän lukemisessa kestikin todella kauan. Uskonnollisuus ei aluksi ottanut oikein tuulta siipiensä alle mun käsittelyssä, mutta lopulta se olikin aika mielenkiintoinen. En myöskään ainakaan aluksi osannut arvostaa sitä, ettei kertoja ole kirjan päähenkilö. Kirjassa oli kyllä hauskoja kohtia, mutta en kyllä suosittelisi tätä kirjaa. Joku kyllä voisi pitää, mutta itse en nauttinut.

Owen Meany is a weird boy, who believes he has a mission from God himself and lives expecting this task everyday. The storyteller is Meany's best friend, who at the end is drag also into Meany's big task.

I didn't like this book. I hated the way Owen Meany's words were written and the story started kind of slowly. I made myself read this book, which is not nice. I wouldn't recommend it, but somebody else might.

John Irving - Minä olen monta (In One Person)
Aloittaessani tätä kirjaa, pelkäsin että joudun taas kahlaamaan läpi kauhistuttavan romaanin. Pelko olikin väärä, en tiedä johtuiko aiheesta, mutta tarina tuntui etenevän paljon nopeammin. Alku itseasiassa tuntui todella lupaavalta, hahmot mielenkiintoisilta ja teema oli mielestäni loistava. Mutta kyllä mua häiritsee ne yhtenäisyydet Owen Meanyn kanssa! Kirjan kertoja on poika, joka ei ole tavannut isäänsä (tapaa kuitenkin kirjan aikana) ja jonka seksuaalisuus on hieman erilainen (Owen Meanyssa kertoja on aseksuaali ja tässä biseksuaali). Molemmissa kertojan äiti menee uusiin naimisiin ja molemmissa tämä uusi isäpuoli kuvataan mahtavaksi. Molemmissa kirjoissa myös amatöörinäyttelijät ovat isossa asemassa: itseasiassa molemmissa kertojan isäpuoli ohjaa harrastelijoita. He ovat myös pikkukaupunkien sivistyneimpiä henkilöitä. Ja tottakai jossain välissä asutaan koulun kampuksella.

Kuitenkin loppujen lopuksi se, että kaikki tuntuivat olevan transsukupuolisia alkoi vähän kyllästyttämään ja jotenkin kirjasta jäi vähän plääh-olo. Olihan tämä parempi kuin Owen Meany, mutta Irving ei kyllä ole voittanut minua itsensä puolelle. 

When I started this book, I was afraid of another boring, huge book. Thankfully I was wrong, I don't know if it was the subject, but the story went ahead a lot faster and more interestingly. The beginning of the book was really promising, and the theme is splendid. But all those consistencies with the Owen Meany! Confused boy without his real father, awesome stepfather, amateur actors and plays... 

But in the end of this book, it was quite dull already. It left with me nothing really. This was hole lot better than Owen Meany, but Irving hasn't won me.

Sofi Oksanen - Puhdistus (Purge)

Mielenkiintoinen, hämmentävä romaani Virosta ja virolaisista naisista. Loppu oli vain hämmentävä, jätti kokonaan auki molempien naisten kohtalot. Ymmärrän kyllä, mistä kaikki se kehu ja ylistys on kotoisin: kirja on upeasti kirjoitettu, se tempaa mukaansa ja sitä on vaikeaa laskea käsistään, vaikka jotkut kohtaukset ovatkin kamalia, häiritseviä. Ne jäävät päähän. Itse olen vain sitä mieltä, että tästä kirjasta saisi ehkä enemmän irti, jos tietäisi kunnolla historiansa ja varsinkin tuntisi paremmin Viron historiaa: siksi Oksanen onkin ehkä upea ihminen kirjoittamaan tällaisen kirjasen?

Kirja on oikeasti aikamoinen psykologinen trilleri, en voi kyllä kuvitella katsovani tämän kirjan elokuvaversiota: mahtaa olla kammottavaa ja hirvittävää, mutta toisaalta yksi lempielokuvistani, Black Swan, on kauhistuttava ja hirvistyttävä. Loppujen lopuksi pidin kyllä tästä kirjasta, mutta se ei räjäyttänyt aivojani pellolle, eikä häikäissyt niin kirkkaasti kuin ehkä muita sen lukijoita. Oksanen osaa kyllä kirjoittaa, mutta teoksen aihe jäi ehkä kaukaiseksi itselleni. Vaikka tosin teoksen yksi tärkeimmistä teemoista, seksuaalinen hyväksikäyttö, on omasta mielestäni hyvin mielenkiintoinen fiktion aihe.

Interesting, confusing novel about Estonia and Estonian women. I found the ending a little bit confusing, leaving the women's faith unknown really. I understand well, where all the hype about this book came: the book is beautifully written, it takes you to a journey and you can't put it down, even though some scenes are horrifying and disturbing. They will stuck into your head. Maybe I could get more of this book if I knew history well enough and knew more about Estonian history. 

The book is kind of psychological thriller indeed, I could not imagine myself watching the movie made of this book: it must terrifying to see and hear all of the things that happen. At the end, I really liked this book, even though it didn't blow my mind like everybody promised. Oksanen can write very well,  but maybe something turned me off in this book. 

Harlan Ellison - I Have No Mouth and I Must Scream

Upea lyhyt tarina. Lyhykäinen novelli kertoo viidestä ihmisestä, jotka ovat jääneet eloon kolmannen maailmansodan jälkeen. He elävät itsetietoisen tietokoneen "vatsassa", joka viettää kaiken päivät vain kiduttaen heitä. En tiedä, onko tätä ikinä suomennettu, mutta teksti on onneksi suhteellisen helppolukuista ja novelli on lyhykäinen, joten pitäisi luonnistua, jos englanti sujuu edes vähän. Tämän pystyy lukemaan netistä, esimerkiksi tästä.

Tykkäsin tästä, mutta lyhykäiseen tarinaan ei välttämättä  pääsee niin hyvin sisälle kuin pidempään romaaniin, eikä henkilöhahmoihin muodostu sidettä, koska persoonallisuus jää hieman pinnalliseksi. Kuitenkin tarina on hieno, idea on julmuudesta huolimatta jotenkin kaunis, ja itse pidin lopusta. Loppu oli paras osa tätä tarinaa.

Great short story about five people, who are trapped in supercomputer after World War III. The computer tortures them everyday but keeps them alive for it's own entertainment. You can read this online, for example here.

I liked this, but you don't get in to this short story like you do with longer novels. You don't bond with the characters, because their personality is only a scratch from the surface. Beside that, this story is incredible, and the idea is somehow beautiful. I really, really loved the ending, it was the best part of this story. Lovely!  

books2

Ron Currie Jr. - Everything Matters!

Everything ends, and everything matters.

No voihan kääk, minkä kirjan olen napannut mukaani käytettyjen kirjojen osastolta! Tämä on kirja Junior Thibodeausta, joka syntyy maailmaan kannettavaan huikea taakka: hän tietää koska maailma loppuu.

En odottanut oikein mitään maailmaa mullistavaa luettavaa, mutta huhhuh. Kirja on todella upeasti kirjoitettu ja juonenkäänteet ovat arvaamattomia, ja yleensä ne vain läimäistään suoraan sun kasvoille. Kun kertoja vaihtuu, vaihtuu myös tyyli, jolla teksti on kirjoitettu. Mulle tämä viestii taitavaa kirjoittajaa kirjan takana. Itketti, nauratti, pani miettimään ja todellakin tätä oli vaikea päästä käsistä. Kirja sekoittaa hitusen scifiä upeaan tarinankerrontaan, joten minähän rakastan tätä kirjaa. Lukukokemuksena hyvin viihdyttävä opus.

Oh my, what a book have I found by accident! This is a book about Junior Thibodeau, who borns into this world with horrible prophecy: he knows when the world is going to end. 

I really didn't except much, but I was really wrong. The book is written amazingly and every plot twist is unpredictable, BAM, in your face. And the way the text changes, when the narrator changes, is lovely and that indicates a talented writer behind the book. This book made me want to cry, want to laugh, made me think and it was really hard to let out of my hands. It is a mixture of lovely written fiction with a little scifi element in there, which I'm total sucker for. As a reading experience, this novel was very entertaining.

Jonathan Safran Foer - Extremely Loud & Incredibly Close

Yhdeksän vuotias poika löytää isänsä kuoleman jälkeen tämän vaatekomerosta avaimen, joka vie pojan seikkailuun. Seikkailun lisäksi kirjassa on otteita pojan suvun elämästä (enkä oikeastaan saanut ikinä kiinni että miksi). Mutta ehkä se tekeekin musta vain idiootin ja kirjasta jotenkin liian viisaan. Mutta sekään ei ole mielestäni mitenkään hyvä asia.

Juu-u, eli luin tämän kuultuani siitä paljon hyvää ja napattuani sen mukaani Amsterdamista Waterstonesta. Mun odotukset tästä kirjasta oli aika korkealla, koska tässä taisi käydä vähän sama kuin Alkemistin (tosin se lunasti ne) kanssa: olin kuullut tästä paljon hyvää, se oli itänyt mun aivojen pohjalla jo vähän aikaa ja hupsis, odotin kirjalta  ihmeitä. Okei, eihän tämä mitenkään surkea ollut.

Kertojana yhdeksän vuotiaan pojan kuuluisi olla lapsenomainen, vaikka kuinka olisi hyvinkin viisas yksilö. Oscarin kertoja oli mielestäni aivan liian viisas pojaksi, verrattuna varsinkin isoäidin välillä hyvinkin vaikealukuisiin lukuihin, kun kielessä ei ollut tarpeeksi pilkkuja tai pisteitä. Myöskään se, että tuntee yli puolet kirjasta olevansa ihan hukassa ja kujalla siitä, kuka hahmo on mikäkin ja miksi mulle kerrotaan tästä, tuntuu halventavan lukijaa. Loppua kohden kirja kuitenkin parani huomattavasti, mutta hyvä loppu muuten huonohkolle kirjalle ei lämmittänyt.

A nine-year-old boy finds a key in his father's closet after he father have died. The key (and finding the lock for it) takes the boy to adventure. Beside the adventure, there is bits from the boy's relatives (even though I'm still confused why), but maybe that just makes me an idiot and the book is just too smart. But that is not a good thing in my opinion.

So, I read this book after I had heard a lot good things about it. My expectations were high, maybe the same what happened with the Alchemist (though that was a good book): I had heard that it's brilliant, it just stuck in my head for a year and then I expect miracles. Well, this wasn't horrible.

I just think that the boy narrator is too smart compared to another narrators, and I don't like books that make you feel you are stupid (after you have read more than half of the book and feel still bit confused with characters). It got better like 50 pages before the end, and I actually enjoyed a little bit, but it doesn't fix the book.

Stephen Chbosky - The Perks of Being a Wallflower

Charlie aloittaa ensimmäisen vuotensa high-schoolissa, ja tapaa lopulta pari mielenkiintoista ystävää. Kirja koostuu Charlien kirjoittamista kirjeistä, jotka käsittelevät niin Charlien elämää kuin ajatuksiakin.

Tämä taas menee kategoriaan "odotin paljon, mutta en saanutkaan niin paljon". Olin kuullut tästäkin kirjasta aika paljon hypetystä, mutta tähän jotenkin olin suhtautunut skeptisemmin kuin esimerkiksi ylläolevaan kirjaan. Loppujen lopuksi kirja oli hyvää ajanvietettä, ja luinkin sen suhteellisen nopeasti (nyt ollaan jo oikeasti lähempänä sitä tahtia, mitä luin lapsena ja yläasteella kirjoja!), mutta jokin kirjassa vain jätti lopulta kylmäksi enkä ihastunut siihen.

Charlie starts his first year in high-school, and meets few interesting friends. The book is letters written by Charlie, including his daily life and thoughts.

This book also goes to the category of "I excepted a lot, but it wasn't so good". I had heard a lot about this book also, but I had been a little bit more skeptical about this one. At the end, this book was great entertainer, and I read it pretty quickly (easy to read), but something just left me cold. I didn't love it.

27. joulukuuta 2014

Christmas (and birthday) presents

joululahjat

Joulu on ohi, samoin kuin mun syntymäpäivä, joten täällä kirjoitellaan täysi-ikäisenä. Olen myös saapunut takaisin Suomeen (ja itkenyt jo ruokakaupassa tavaroiden hintoja). En odottanut joululahjoja tai synttärilahjoja juuri ollenkaan, mutta kyllä niitä hieno kasa olikin kertynyt, joten ajattelinpas jakaa teille mun lahjasaaliin. 

Syntymäpäivälahjaksi sain lahjakortin hermoratahierontaan, Aarikan viltin, Game of Thronesin ensimmäisen osan (suomennettuna, hui) ja sulkakaulakorun. Joululahjaksi keräsin parin sukkia, Pihjala-tumput, kolme kappaletta keittiöpyyhkeitä, Carlingsiin lahjakortin, korvakorut, suklaanallen, mukin sekä kasan astioita: neljä Teeman pienempää valkoista lautasta, neljä Essencen viinilasia ja neljä Essencen olutlasia. Sain myös mehupuristimen ja cupcake standin. 

Christmas is over, as well my birthday! I have also returned to Finland (and cried in the grocery store because of the prices). I didn't except anything for Christmas or even for my birthday, but I got a nice pile of presents. 

For my birthday I got a gift card for massage, fleece from Aarikka, first part of Game of Thrones and a necklace. For Christmas I got a pair of socks and mittens, three kitchen towels, gift card to clothing store, pair of earrings, some chocolate and a pile of tableware. I also got a cupcake stand and juice squeezer. 

joulukirjat

Joululahjaksi sain pari kirjaa: Looking for Alaska suomennettuna (äitillä meni vähän pieleen) sekä Hobitin (nyt ei tarvi jonottaa kirjaston jonossa) ja ruoanlaittokirjan. Syntymäpäiväksi mun perhe oli koonnut "tarinan" musta ja mun suvusta, joka oli ihan hauska kylläkin. 

Oli kyllä upeaa saada lahjoja, mutta vielä upeampaa oli kyllä nähdä, kun muut saivat mun lahjat. Jossain vaiheessa joulu muuttui enemmänkin antamisen juhlaksi, kuin saamisen juhlaksi mulle. 

I got few books: The Hobbit, Looking for Alaska (in Finnish though...) and a cooking book. Also for my birthday my family had gathered a story about me and my relatives. It was nice to get some presents, but it was nicer to see everybody else getting mine. 

Veera